runoja osa 3

Positiivari

Päätin nyt suhtaudun yksinäisyyteni huumorilla.

Ei enää itsesäälin täyttämiä kyyneleistä.

Otan vain tarkkailijan aseman ja sanon voi veikko koomistahan tuo jo on.

Yritänkö keksiä vitsiä?

Ei taas niitä puujalkavitsejä. Tää onkin rautalankaa. Heh heh

Lopeta jo! Saat mut vaan kipsiin.

 

Olisin ulkona

Mä olisin jeesusmagneetti
Kaikki hihhulit mua lähestyisi
Mä avaisin aina oven
Kaikille pullakahvit tarjoaisin
Mä kokeilen heikkoa jäätä kengänkärjellä
ja nauttisin jään rahinasta
Huutaisin metsään ja se vastaisi
Häikäistyisin auringonvalosta mut aurinkolasit olis nenällä mun
Arkisia oivalluksia kukan kasvun seuraamista
Mun elämä ulkona sellaista se olisi

 

 

 

 

Uniakuvia

Valuvia kelloja tasatunnein.
Enneunia viidakoista.
Lapaset on märät. Nihkeä iho.
Jäsentele maailmaa omaksesi.
Ratko pulmat ja näe tähtiä.
Tulisi jo yö.

 

Minä 

Persoonallinen ote sanoivat, vaikka pelkkiä sanoja järjestelee.
Ei näe itse. tuntee kyllä.
Kesäpäivä sisällä, niin kupla säilyy.
Hauras on mieli, vaikka kuinka teippaat.
Sanot vielä jaksat, lyötynä nouset taas.
Mielihyvästä veistelet patsaan. Kunhan vain näet.

Felix 

Felix onko sulla feng shui kohdillaan?
Veli on oikea milf-magneetti. Kadehdin.
Kissavideoita you tubesta on tylsää on tylsää.
Kahvia ämpäristä, kyllä vaan. Älä vain nauhoita.
Kyllä vain rakastan kieltää.
Kontrollin menetys on vain ajan kysymys.
Taisin liukastua jo pimellä puolelle, kaduttaa.

runoja osa 2

Lukuja

Sanoja 1000 ja ajatuksia 0
Rivinväli 1,5 ei sisennystä.
100 vuotta ja kymmenen elämää.
Kaksi kuukautta on lyhyt aika, sen merkitys kuin koiran vuosi.
35 neliömetriä on aika paljon. Onhan parempi, että tilaa jää yli kuin, että sitä olisi liian vähän.
Noidannuoli, sydänkohtaus ja seitsemän verensiirtoa.
Leikkaus maksaa 1500 euroa.
Isä ei maksa niin paljon, nauttii neljästä vuodesta jotka ovat vielä jäljellä.
Kuinka monta nollaa on miljardissa?

Nukke kertoo

Mulla on punainen mekko.

Se on uusi, äiti osti sen.

Vanha revettiin päältäni. tukkaani revettiin.

Nyt minulla on uusi mekko ja peruukki.

Kolisin ja kilisen sillä olen vanha

Silmät kiinni.

Kutsuvat huulet

Voin olla vaikka pornotähti

Tukka hyvin ja kaikki hyvin

Jalat edelle seuraavaan pettymykseen

Maamamaa 

Muumimuki rakkaudesta sait alkusi pienoinen.
Älä murehdi, sillä se ei ollut vahinko.
Kauan suunniteltu ja mies huolella valittu.
Tutkittiin kunnolla ehdokkaiden taustat.
Siskoa tai veljeä et saa, sillä toiste en siihen lähde.
Anteeksi, onhan sinulla minut

Vadelmapaikk

Muistatko vielä kesän?
Meidän vadelmapaikkamme?
Nyt se on enää puumerkkinä seinässä.
Painaumana maalipinnassa.
Pidätkö sinä edes vatuissa?
Kysyinkö sitä edes koskaan, en muista.
Niin lyhyt hetki vain, paljon onnea.
Söimme paljon, puhuimme silloin kun ei saanut.
Teimme unelmista lankaa, johon kompastuimme.
Onni on kun saa mokata.

runoja osa 1

Enkeliglitterkuvia 

Isoveli keräsi auton kuvia

Minä taas keräsin kiiltokuvia jossa oli enkeleitä

Olis kai jonkun pitänyt huolestua

olin silloin vielä poika

Mihin katosivat kuvat?

Tyttömäisyys kiehtoo

 

 

Kävelyretki ulkona 

Mitä on tuolla ulkona?

Voisin vaikka kävellä ulkona

Näkisin kottikärryt jotka on puolillaan omenia

Punaisia ja keltaisia kauniita

”Saa ottaa!” lukee kyltissä

Ottaisin yhden haukun ihan uteliaisuudesta

Makea ja jälkimaku olisi kirpeä

Ulkona olisi jo syksy

Lehdet olisivat jo keltaisia ja osa olisi tippunut maahan

Aurinko olisi silti esillä, ei  piilossa

 

 

T-sanoja  

Tallo taulusi tellukseen.
Tandemilla taivallat taivaaseen.
Tuhat teiniä täpinöissään.
Tuolta tulee Timo!
Tehdään tollolle temppu.
Tauno tiesi.
Timo toisen tien taikoi.
Tekevä tulevaisuutensa tuottaa

 

 

 

Sanaleikkiä 

Nälkä ällistytti itseäni
Iltaisin nauttisin nuudeleita.
Aikaa myöten nautinto ontuu.
Unissa arki integroituu unelmiin.
Noinkohan nuo ontuvat teoriat tiedoksi tislautuu.
Ulkona Aino odottaa Anteroa.
Arvaan nuoren neidin nakkaavan nauloja
Aaltosen nurmelle.

Kartta

Ei voi olla totta! Nytkö jo mä onnistuin eksymään? Kartta ja edessä oleva kaupunki eivät jostain syystä kohtaa. Missä kohtaa käännyin väärään suuntaan? Pitäisikö palata, epäröin. Kartta taitaa olla parhaat päivänsä nähnyt. Parempi sulloa reppuun.

Rauhoitun, sillä matkalla kuuluukin eksyä? Tori näyttää tutulta? Ei sittenkään. Huomaan paikallisen bändin musisoivan. Pääin jäädä kuuntelemaan. Olen kerrankin spontaani. Rytmi vie mennessään. Tästä se voi oikeasti alkaa nimittäin oikea matka. Näen musiikin jostain syystä turkoosina. Näen sen kaikissa eri sävyissä tummana ja välillä vaalean sinivihreänä.

Pian huomaan, että tanssiani seuraa komea paikallinen mies. Hymyilen ja hän lähestyy. Ääni oli kuin hunajaa korville; matala ja pehmeä kuin hattara. Hän lupasi näyttää minulle kaupunkia. Nyt sinun ei tarvitse enää eksyä ja olen helpottunut. Luotan häeen sillä ihmisiä osaan lukea vaikka karttoja en osaa.  Luulen että olen ihastunut.

connecting people

Mari sanoi, etten saisi kertoa Anssille, että Mari oli ihastunut tuohon pellavapäähän. Anssi kertoi myös tunteistaan Maria kohtaan ja vannotti etten saisi puhua asiasta.

Tiedättekö mitä minä tein? No en tietenkään totellut. Kerroiin vielä samana iltana Marille. Anssikin sai kuulla totuuden seuraavana päivänä.

Mari ja Anssi alkoivat seurustella pian tuon jutun jälkeen. Seurustelevat itseasiassa vieläkin. Muutama kuukuais sitten sain kuulla Anssilta että he ovat menossa naimisiin. Minä olisin bestman. Hei tälläinen mä olen connecting people

Kuningas voittaa tylsyyden

Katson ihmeissäni tv-ruutua. Lihavat suomalaiset ihmiset laahustavat pitkin kaupan käytäviä. Kyllä he ovat ostoksilla mauttomassa ostoshelvetissä keskellä ei mitään. Ohjelman päähenkilö tulee ruutuun mumisemaan, siis puhutaanko me oikeasti samaa kieltä? Vaihdan kanavia levottomasti. Mikään ei jaksa kiinnostaa. Voisin helposti heittää töllön ikkunasta pihalle, mutta jostain syystä en tee sitä.

Voisin ehkä soittaa jollekin. Puhelu aina piristää kummasti.
Minä:  Moi Eetu. Pitkästä aikaa?
Eetu: Hmm…?
Minä: Hassu, et sä muista  Make.
Eetu: Kunhan pilailin. Sua on aina liian helppo naruttaa.
Minä: Hah hah tiedän olevani huumorintajuton. Ei pitäis olla uutta.
Eetu: Noo kerro muru, kuis opiskelut sujuu?
Minä: Paskasti
Eetu: Sain just lopputilin. Olen kuulemma hidas oppimaan.
Minä: Voi meitä. Pitäiskö mun tulla käymään Kirkkonummella.
Eetu: Tuu ihmees. Mulla on vain aikaa.
Minä: ja mä haluan paeta tätä ankeutta. Tuunko sinne vaikka huomenna?
Eetu: Joo ilmoittele kun oot asemalla niin noudan sut.
Minä: Asia pähkinä nähdään huomenna.

Hah haa! Noin helposti se tylsyyden voittaminen käy kun on kuningas.Huomenna se on sitten suuntana Kyrkslet eller nånting annat.  Pakkaaminen hoituu muutamassa minuutissa  Seuraavaksi kerron kuinka reissu meni.

Alkemistiko?

Elena yritti ottaa yhteyttä Eeroon vielä muutaman kerran mutta tuloksetta. Hän jopa maksoi kohtuutonta summaa yksityisetsivälle joka ei ollut tehtäviensä tasalla. Oliko se kuudes aisti joka hänelle toitotti että etsinnät ovat kuitenkin turhia. Järki sanoi että Eero on kuollut mutta tunne sanoi muuta. Viikko kului ja hän tunsi itsensä jo riivatuksi. Ei poikaystävä voi noin vain kadota ja vielä ilman että kukaan tietää mitään. Eero oli usein ollut ikimetsässä bongaamassa lintuja, ei siellä edes asu ketään? Elena ei pystynyt kulkemaan metsässä sillä se pelotti häntä liikaa. Ihan kuin vastauksena epätoivoisiin rukouksiin, hän alkoi selailla tulevia oppikirjoja. Alkemian alkeet. Hän oli kuullut ystävältään että alkemian avulla on mahdollisuus herättää kuolleista. Elenan sisko Juana oli opiskellut alkemiaa näkymättömässä yliopistossa vuosikaudet, hän kysyisi häneltä neuvoa. Juana ei ollut aluksi ollenkaan innoissaan ajatuksesta; se on VAARALLISTA. Väärin mennessään siinä voi tapahtua vaikka mitä ikävää joka ei ollut tarkoitus tapahtua. Oletko valmis vastaaman seurauksista? No totta kai olen, en kai mä olisin muuten sulta sitä kysynyt?! No hyvä sä tarvitset Eeron hiuksia, spermaa, multaa Eeron takapihalta, vettä nuoruuden lähteeltä( litra tai pari luulisi riittävän…) maitoa desi, pienen eläimen luu, ja loput tuon minä. – Kuinka kauan noiden tavaroiden kerääminen kestää? – No kolme päivää pitäisi riittää sinun geeneillä ja älylläsi. Minä haen loput vaikka saman tien, pärjäile sisko!

Kaksi päivää myöhemmin Elena ja Layla tapasivat rautatieasemalla. Elena oli tullut rautatieasemalle odottamaan jo puoli tuntia sitten, vaikka tiesi että valtion junat ovat aina myöhässä. Hän ei voinut olla kotonakaan joten parempi oli tulla odottamaan. Kello löi kaksi ja juna olisi pitänyt tulla viisi minuuttia sitten. Elena hermostui, miksi Layla ole pistänyt edes tekstiviestiä? Sillä hetkellä tuo juna sitten tuli asemalle vihdoin ja viimein! Muutamia minuutteja myöhemmin siskokset halasivat kuin vain siskot jotka eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan. Lyhyen small talkin jälkeen mentiin tyttöjen lapsuuden kotiin joka tällä hetkellä oli tyhjillään, koti toimi lähinnä kesämökkinä ja pakopaikkana maailmalta. Puolen yön aikana käynnistettiin rituaali jonka tarkoitus oli herättää Eero henkiin vaikka Elena ei siitä täysin varma ollutkaan, siis Eeron kuolemasta. Elena tunsi pientä häpeää kun hän antoi pikkuhousunsa isosiskolleen, jotka olivat sperman peitossa. Eeron suosikki tyyli laueta oli juuri tyttöystävänsä pikkuhousuille. Takapihalla oli suuri ympyrä jossa etelä ja pohjoispuolella olivat tuli ja vesisanko, länsi ja itä suunnalla multa ja lasipurkki johon oli napattu myrsky. Niiden välissä oli vielä neljä muuta elementtiä joita Elena ei tiennyt eikä rohjennut kysyä siskoltaan. Elena oli koko päivän joutunut miettimään mistä hän olisi valmis luopumaan jotta saisi poikaystävänsä takaisin. Nyt hän oli tässä ja oli valmis antamaan vastauksesa…olen valmis antamaan. ikävuodet 12-15 ja sitten alkoi räiskyminen ja paukkuminen, tuuli tuiversi ja tuli paloi heidän ympärillään. Juana arveli että jälleen kerran oli jotain mennyt pieleen ja nappasi siskonsa ja he juoksivat kivitaloonsa suojaan. Lapsena heille oli aina opetettu, että kävi miten kävi, niin koti on turvallisin paikka. Ei ollut puhetta siitä miten sitten toimittaisiin jos uhka onkin kotona? NO tällä kertaa he kuitenkin olivat turvassa kotona ja oltuaan tovin piilossa he viimein uskaltautuivat ulos. Siellä heitä kohtasi aivan kammottava näky. Kasvoiltaan tuo otus muistutti hiukan Eeroa, mutta oli korkeintaan Eeron polven mittainen. Olio päästeli hirveää ääntä ja konttasi heitä kohdin anova ilme kasvoillaan. Juana totesi Elenalle, että otus oli homonculus ja arvata saattoi, ettei taika ollut onnistunut. Minun täytyy surmata se, sillä ei ole valmiuksia selvitä tässä kylmässä ja kovassa maailmassa. Näetkö kuinka se pyytää sitä, eikä se ole kolmen vuoden väärti jonka olit valmis uhraamaan. Elena ei iljennyt katsoa kun sisko päästi päiviltä kituvan homonculuksen ja nyt hän ymmärsi että Eero oli poissa. Elena itki, ei tuon otuksen vuoksi vaan poikaystävänsä vuoksi, kun hän antoi itselleen luvan surra, alkoi kyyneleitäkin norua tihenevään tahtiin. Juana tuli halaamaan siskoaan, sanoja ei tarvittu vain läsnäoloa.