runoja osa 5


Irrotetaan hopeaiset reunukset pilvestä.
Ne rikkovat harmoniaa, joka syntyy kauniista haukuista maailmamme ääristä.
Käsky käy vaan mitään ei tapahdu. Migreeni iskee ja kultaiset valot sokaisevat minut invalidiksi. Suljen silmät ja silti valot häiritsevät niin kuin ei toivottu lapsi vanhempiaan häiritsee.
Epätoivo. Aamu lähti jo huonosti käyntiin. Heräsin kun harmaat pilvet iskeytyivät marjapensaisiin. Ääni oli kuin jostain, joka ei ole tästä maailmasta. Yritän nukkua vielä, haluaisin irrottaa hopeareunukset meidän pilvestämme. Uni ei tule enää silmään. Nousen ylös, pesen hampaat, puen päälle. Noudatan tänään surrealistin päiväohjelmaa, mitä ikinä se sitten pitääkään sisällään.
Iltapäivällä olen sen jo hylännyt, minulla on tehtävä! Uneni odottavat minua, en saa niitä hylätä. Ei silloin voi noudattaa päivärytmiä. Pohdin ja ajattelen. Pian huomaan, etten ole saanut mitään tänäänkään aikaan. Huoneessani vallitsee ikuinen kaaos. Pitäisi palkata siivooja. Kokisinko häpeää, vai iloa, että joku on saanut töitä. Päätän ottaa siitä selvää, huomenna?

 

 

 

 

 

 

 

Millä aikakaudella sinä olisit jos aikakone keksitään huomenna?
Menisitkö antiikin Kreikkaan, jossa miehinen rakkaus oli paremmin ihanne kuin karsastettu.
Pääni taitaa olla vähän sekaisin joten keski-aika sopisi tuohon mielentilaani.
Voisin suunnitella kuoleman jälkeistä elämää Egyptissä, tai sotia Assyriassa, tai opetella aakkosia Mykenessä. Sekoitetaan pakkaa vielä kaupankäynnin alkeilla Foinikiassa, tai itseriittoisuudella Kiinassa. En ehkä halua todeta rokokoon olleen mautonta omana aikanaan. Valistus oli vain hienoja sanoja vailla merkitystä.
Arvaatko jo mihin päädyin? Oma aika lopuksi ihan kiva

 

Totta

Älä puhu minulle kipupisteistä, älä edes nauruista.
Unohda raha-asiat tai uusi takkisi.
Kerro vaikka vanhuksesta jonka autoit tien yli.
Syöhän porkkana ja pysy terveenä.

Hetki

Aurinko paistaa ja syön hattaraa.
Valitaan huolella rastit ja joita kolutaan elämän kesässä.
Ole mielummin originille kuin massaan hukkuja.

 

Kuva 

Postikortti
ja tuhat muistoa.
Viinilasi ja rumat sanasi.
Sahattu oksa ja turvesuo

Hiljaisuuden rikkoo vain tulenroihu.
Tuli tanssii meille ja hyptonisoi
Savu menee silmiin ja hetki katkeaa.

Usko auttoi toivoa ja Toivo tuli siitä iloiseksi.
Usko on mukava ja Toivon kaksoisveli.
Rakkaus on taas kadonnut, sillä se vaatii huomiota.
Toivo lähi etsimään.

Mut on alennettu taas kipinävuoroon.
Kylmä maa ja syvä kuorsaus:
Ajattelen vaikka väsyttää.
Mun pitäisi herättää seuraava.
On se poika aika söpö.
Onko se ainoa määre miehelle?

 

Vakoiset ruusut punaiset huulet
Jätettä ja aggressiota.
Olematon suupala.
korealainen hömppä.
Oranssit kaakelit ja harmaat silmät
Huonoa huumoria, tiukkaa kritiikkiä
Paulan kenkä

 

 

 

 

Pelko on tila.
Annatko sen hallita elämääsi?
Löydä rakkaus ja huomaat sateenkaaren.
Ongelmia älä keksi lisää, vaan ratkaisu uusi.

 

Kirjaston hiljaisuus ja päässä myllivät ajatukset.
Joku kysyy kirjaa.
Hätkähdys ja arki on taas tässä.
En puhu itsekseni.

 

Vainajan elämää
Sitäkö se on?
Suolakurkutkaan ei maistu.
Tervehdit ja kukaan ei vastaa.
Ohitetaan ilman vilkaisua.
Teljettynä kuplaan.
Ovea et saa auki.
Lukittuna mieleesi.
Rommi maistuis päiväkirjan jälkeen.
Venyttele Venus aamu vasta valkeni.
Jäädä vielä kellumaan edes hetkeksi.

 

17 on maaginen ikä, siihen voi helposti jäädä koukkuun.
Tiedä kuitenkin, että menneisyyteen ei pidä jumiutua.
18-vuotiaana avautuu moni ovi ja silti aikuisuuteen on pitkä matka.
Tyrskyistä ja myrskyistä nauti koska pian oletkin keski-iässä.
Aikaa kultaista on myös se, kun oikein oivaltaa.

 

 

 

Latomeri aava hiljaisuus.
Stimuloi kuvauksellista mieltä
ja katso maailmaa lintuperspektiivistä.
Varastoi hyviä hetkiä sielusi pankkiin ja korko on hyvä.
Eksy aiheesta ja harhaillaan. Sumuinen aamu on myös huomenna.

 

Enkeli huoneessa

Kauan sinua jo odotin. Syysillan pimeys.
Varjoja tanssii paljailla seinillä.
Takkatulesta jäljellä on vain hiillos, joka tuo lämmön kasvoilleni.
Käpertyneenä nojatuoliin olen kirja kädessä omaan rauhaan vaipuneena..
Suojelusenkelin kuulen kuiskaavan; ”pidän susta huolen.”
Muistan jo kauan unohtuneen kohtauksen, joka tuo hymyn leveän.
Hauskaakin on piru vie ollut
Rauhassa voi kutoa omaa tarinaansa.
Pieni fiktiivinen lisä on aina paikallaan.
Hetkessä aika sulaa kynttilän lailla.
Yö muuttuu aamuhämärän sinisyydeksi.
Olenko unessa vai valveilla?
Yömyssy muuttuu hetkessä aamiaiseksi.
Nyt tiedän, että rakkaus oli vain pitkä tapa sanoa hyvästit.
 

Nythän mä sen keksin!
Someton viikonloppu.
Keskustele livenä ja ylläty.
Kirjaan unohtuneeseen keskittyä vois.
Keskity! Focus ei saa hukkua.
Kulttuurishokkia tuota vahingossa ja hyvän jutun saat huomiseksi.

 

 

Tulisitko kanssani Vietnamilaiseen vesinukketeatteriin?
Varpaat voi vähän kastua, mutta mitä pienistä.
Upotaan maailmaan tuntemattomaan ja tullaan takaisin yhtä kokemusta rikkaampana

 

Voi tätä häpeää!
Veli lukee mv-lehteä.
Koeta siinä olla järkevä.
Missä on medialukutaito.
Häpeä ei ole enää kivaa.

Rooli vaihtuu lennossa kun seitinohuideniltapäiväkännien jälkeen koettaa kohmelossa lapsille selittää maailmaa

 

Punaviini ja väsy siinä vasta pari. Hei käyks tää?
Junassa matkustamista pitkiä päiviä. Aivot pitää nollata vaikka volteilla hani ootko vielä hollilla? Rimmaaminen. Hemmetin pervo! Et ajattele sitä, vaikka sen itse jo puin sanoiksi.
Rauhaa. Onko se taikasana jonka kokeakseen ydinperhe pitää hankkia.

 

Se yksi ainoa kaunis sana voi merkitä elämää.
Pelasta itsesi pelastamalla muita. Mantereeksi et voi muuttua.
Hengitä syvään ja siivoa piilotajuntasi.
Nyt ole sinä.

 

 

Tiedättekö joskus hiljaisuus kertookin kaiken.
Amen.

 

 

 

 

 

Sysimetsässä.
Kuusipuiden keskellä.
Istun lattialla, pölyisellä lattialla.
Muistoihin vajonneena.
Lapsuudessa kesät oli lämpimiä.
Sade keskeyttää ajatukseni.
Katto perkele vuotaa.
Korjaaja paikalle. Mistä? Eihän tänne ole edes tietä.
Matto kauhtunut on värinsä menettänyt.
Sänky on kutistunut.
Enää en kuitenkaan pelkää metsää!

 

 

Ihastunut

Tunnekin voi valua kuin vesi yli äyräiden.

Mulla on ikävä kuivaa kautta.

Polttavaa aurinkoa ja vapau

Mainokset

Tekijä: Sirius Pinkki

Haaveilija jolla villasukat pysyy vielä maan pinnalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s