runoja osa 5


Irrotetaan hopeaiset reunukset pilvestä.
Ne rikkovat harmoniaa, joka syntyy kauniista haukuista maailmamme ääristä.
Käsky käy vaan mitään ei tapahdu. Migreeni iskee ja kultaiset valot sokaisevat minut invalidiksi. Suljen silmät ja silti valot häiritsevät niin kuin ei toivottu lapsi vanhempiaan häiritsee.
Epätoivo. Aamu lähti jo huonosti käyntiin. Heräsin kun harmaat pilvet iskeytyivät marjapensaisiin. Ääni oli kuin jostain, joka ei ole tästä maailmasta. Yritän nukkua vielä, haluaisin irrottaa hopeareunukset meidän pilvestämme. Uni ei tule enää silmään. Nousen ylös, pesen hampaat, puen päälle. Noudatan tänään surrealistin päiväohjelmaa, mitä ikinä se sitten pitääkään sisällään.
Iltapäivällä olen sen jo hylännyt, minulla on tehtävä! Uneni odottavat minua, en saa niitä hylätä. Ei silloin voi noudattaa päivärytmiä. Pohdin ja ajattelen. Pian huomaan, etten ole saanut mitään tänäänkään aikaan. Huoneessani vallitsee ikuinen kaaos. Pitäisi palkata siivooja. Kokisinko häpeää, vai iloa, että joku on saanut töitä. Päätän ottaa siitä selvää, huomenna?

 

 

 

 

 

 

 

Millä aikakaudella sinä olisit jos aikakone keksitään huomenna?
Menisitkö antiikin Kreikkaan, jossa miehinen rakkaus oli paremmin ihanne kuin karsastettu.
Pääni taitaa olla vähän sekaisin joten keski-aika sopisi tuohon mielentilaani.
Voisin suunnitella kuoleman jälkeistä elämää Egyptissä, tai sotia Assyriassa, tai opetella aakkosia Mykenessä. Sekoitetaan pakkaa vielä kaupankäynnin alkeilla Foinikiassa, tai itseriittoisuudella Kiinassa. En ehkä halua todeta rokokoon olleen mautonta omana aikanaan. Valistus oli vain hienoja sanoja vailla merkitystä.
Arvaatko jo mihin päädyin? Oma aika lopuksi ihan kiva

 

Totta

Älä puhu minulle kipupisteistä, älä edes nauruista.
Unohda raha-asiat tai uusi takkisi.
Kerro vaikka vanhuksesta jonka autoit tien yli.
Syöhän porkkana ja pysy terveenä.

Hetki

Aurinko paistaa ja syön hattaraa.
Valitaan huolella rastit ja joita kolutaan elämän kesässä.
Ole mielummin originille kuin massaan hukkuja.

 

Kuva 

Postikortti
ja tuhat muistoa.
Viinilasi ja rumat sanasi.
Sahattu oksa ja turvesuo

Hiljaisuuden rikkoo vain tulenroihu.
Tuli tanssii meille ja hyptonisoi
Savu menee silmiin ja hetki katkeaa.

Usko auttoi toivoa ja Toivo tuli siitä iloiseksi.
Usko on mukava ja Toivon kaksoisveli.
Rakkaus on taas kadonnut, sillä se vaatii huomiota.
Toivo lähi etsimään.

Mut on alennettu taas kipinävuoroon.
Kylmä maa ja syvä kuorsaus:
Ajattelen vaikka väsyttää.
Mun pitäisi herättää seuraava.
On se poika aika söpö.
Onko se ainoa määre miehelle?

 

Vakoiset ruusut punaiset huulet
Jätettä ja aggressiota.
Olematon suupala.
korealainen hömppä.
Oranssit kaakelit ja harmaat silmät
Huonoa huumoria, tiukkaa kritiikkiä
Paulan kenkä

 

 

 

 

Pelko on tila.
Annatko sen hallita elämääsi?
Löydä rakkaus ja huomaat sateenkaaren.
Ongelmia älä keksi lisää, vaan ratkaisu uusi.

 

Kirjaston hiljaisuus ja päässä myllivät ajatukset.
Joku kysyy kirjaa.
Hätkähdys ja arki on taas tässä.
En puhu itsekseni.

 

Vainajan elämää
Sitäkö se on?
Suolakurkutkaan ei maistu.
Tervehdit ja kukaan ei vastaa.
Ohitetaan ilman vilkaisua.
Teljettynä kuplaan.
Ovea et saa auki.
Lukittuna mieleesi.
Rommi maistuis päiväkirjan jälkeen.
Venyttele Venus aamu vasta valkeni.
Jäädä vielä kellumaan edes hetkeksi.

 

17 on maaginen ikä, siihen voi helposti jäädä koukkuun.
Tiedä kuitenkin, että menneisyyteen ei pidä jumiutua.
18-vuotiaana avautuu moni ovi ja silti aikuisuuteen on pitkä matka.
Tyrskyistä ja myrskyistä nauti koska pian oletkin keski-iässä.
Aikaa kultaista on myös se, kun oikein oivaltaa.

 

 

 

Latomeri aava hiljaisuus.
Stimuloi kuvauksellista mieltä
ja katso maailmaa lintuperspektiivistä.
Varastoi hyviä hetkiä sielusi pankkiin ja korko on hyvä.
Eksy aiheesta ja harhaillaan. Sumuinen aamu on myös huomenna.

 

Enkeli huoneessa

Kauan sinua jo odotin. Syysillan pimeys.
Varjoja tanssii paljailla seinillä.
Takkatulesta jäljellä on vain hiillos, joka tuo lämmön kasvoilleni.
Käpertyneenä nojatuoliin olen kirja kädessä omaan rauhaan vaipuneena..
Suojelusenkelin kuulen kuiskaavan; ”pidän susta huolen.”
Muistan jo kauan unohtuneen kohtauksen, joka tuo hymyn leveän.
Hauskaakin on piru vie ollut
Rauhassa voi kutoa omaa tarinaansa.
Pieni fiktiivinen lisä on aina paikallaan.
Hetkessä aika sulaa kynttilän lailla.
Yö muuttuu aamuhämärän sinisyydeksi.
Olenko unessa vai valveilla?
Yömyssy muuttuu hetkessä aamiaiseksi.
Nyt tiedän, että rakkaus oli vain pitkä tapa sanoa hyvästit.
 

Nythän mä sen keksin!
Someton viikonloppu.
Keskustele livenä ja ylläty.
Kirjaan unohtuneeseen keskittyä vois.
Keskity! Focus ei saa hukkua.
Kulttuurishokkia tuota vahingossa ja hyvän jutun saat huomiseksi.

 

 

Tulisitko kanssani Vietnamilaiseen vesinukketeatteriin?
Varpaat voi vähän kastua, mutta mitä pienistä.
Upotaan maailmaan tuntemattomaan ja tullaan takaisin yhtä kokemusta rikkaampana

 

Voi tätä häpeää!
Veli lukee mv-lehteä.
Koeta siinä olla järkevä.
Missä on medialukutaito.
Häpeä ei ole enää kivaa.

Rooli vaihtuu lennossa kun seitinohuideniltapäiväkännien jälkeen koettaa kohmelossa lapsille selittää maailmaa

 

Punaviini ja väsy siinä vasta pari. Hei käyks tää?
Junassa matkustamista pitkiä päiviä. Aivot pitää nollata vaikka volteilla hani ootko vielä hollilla? Rimmaaminen. Hemmetin pervo! Et ajattele sitä, vaikka sen itse jo puin sanoiksi.
Rauhaa. Onko se taikasana jonka kokeakseen ydinperhe pitää hankkia.

 

Se yksi ainoa kaunis sana voi merkitä elämää.
Pelasta itsesi pelastamalla muita. Mantereeksi et voi muuttua.
Hengitä syvään ja siivoa piilotajuntasi.
Nyt ole sinä.

 

 

Tiedättekö joskus hiljaisuus kertookin kaiken.
Amen.

 

 

 

 

 

Sysimetsässä.
Kuusipuiden keskellä.
Istun lattialla, pölyisellä lattialla.
Muistoihin vajonneena.
Lapsuudessa kesät oli lämpimiä.
Sade keskeyttää ajatukseni.
Katto perkele vuotaa.
Korjaaja paikalle. Mistä? Eihän tänne ole edes tietä.
Matto kauhtunut on värinsä menettänyt.
Sänky on kutistunut.
Enää en kuitenkaan pelkää metsää!

 

 

Ihastunut

Tunnekin voi valua kuin vesi yli äyräiden.

Mulla on ikävä kuivaa kautta.

Polttavaa aurinkoa ja vapau

Mainokset

runoja osa 4

Suitsuke

Suitsukkeen häntä:
Savu kiertää kattoon.
Yritän hiljentää ajatukset. Ne vain puskee läpi.
Tyhjyys vihdoin

 

arki

Pelti paljaana vaikka rannalla sataa.
Lokki poimii mansikoita.
Tarkkailija ilman tarkkailtavaa.
Viserrys katoaa bittiavaruuteen.

Herätys kello kuusi.
Klassikko.
Sydän kuin kuiva korppu.
Jännittää jo huominen:
Ristikon tyhjä sivu.
Piste piste ja piste.

Kesä 2011 

Kesä.
Seilori seilaa.
Merisairaus katosi vain.
Meri niin kaunis ja kutsuva.
Karu on yhtä kuin kaunis.
Jäädä tänne ja puhua ruotsia.
Tunnelma kuin Jamaicalla.
Olen tullut kotiin.

Uusi alku

Lihavana ei tahdo salille.
Uudenvuodenlupaus taas petti.
Uusi suunta, vaikka huomenna aloitan.
Onelmana sisäinen sankari, kuinka saan sen vaiennettua.
Aina voi muuttaa suuntaa
Helppoa ei ole kenellekään
Enneunet todellsia.
Aine kiva, nyt loppui äänet.

 

Mielesi Islanti on tuntematon minulle.
Avautuisitko vähän edes pienen sekunnin ajaksi.
Turhautuminen sekö on osani?
Kurkistus verhoihin ja olisin tyytyväinen.

Voimaeläin

Halusit olla Zhu zhu mutta sen sijaan tyydyit Vanillaan.
Elämä on joskus ihmeellistä.
Herätä putkasta tai tehdä lumienkeleitä.
Punaviini ei sopinut sulle ja silti joit.
Ihminen ei ole täydellinen vaan hauras lasivaasi jota on teipattu liian monta kertaa.
Pidätkö sen puheen hautajaisissa?
Älä vastaa.

 

 

 

 

runoja osa 3

Positiivari

Päätin nyt suhtaudun yksinäisyyteni huumorilla.

Ei enää itsesäälin täyttämiä kyyneleistä.

Otan vain tarkkailijan aseman ja sanon voi veikko koomistahan tuo jo on.

Yritänkö keksiä vitsiä?

Ei taas niitä puujalkavitsejä. Tää onkin rautalankaa. Heh heh

Lopeta jo! Saat mut vaan kipsiin.

 

Olisin ulkona

Mä olisin jeesusmagneetti
Kaikki hihhulit mua lähestyisi
Mä avaisin aina oven
Kaikille pullakahvit tarjoaisin
Mä kokeilen heikkoa jäätä kengänkärjellä
ja nauttisin jään rahinasta
Huutaisin metsään ja se vastaisi
Häikäistyisin auringonvalosta mut aurinkolasit olis nenällä mun
Arkisia oivalluksia kukan kasvun seuraamista
Mun elämä ulkona sellaista se olisi

 

 

 

 

Uniakuvia

Valuvia kelloja tasatunnein.
Enneunia viidakoista.
Lapaset on märät. Nihkeä iho.
Jäsentele maailmaa omaksesi.
Ratko pulmat ja näe tähtiä.
Tulisi jo yö.

 

Minä 

Persoonallinen ote sanoivat, vaikka pelkkiä sanoja järjestelee.
Ei näe itse. tuntee kyllä.
Kesäpäivä sisällä, niin kupla säilyy.
Hauras on mieli, vaikka kuinka teippaat.
Sanot vielä jaksat, lyötynä nouset taas.
Mielihyvästä veistelet patsaan. Kunhan vain näet.

Felix 

Felix onko sulla feng shui kohdillaan?
Veli on oikea milf-magneetti. Kadehdin.
Kissavideoita you tubesta on tylsää on tylsää.
Kahvia ämpäristä, kyllä vaan. Älä vain nauhoita.
Kyllä vain rakastan kieltää.
Kontrollin menetys on vain ajan kysymys.
Taisin liukastua jo pimellä puolelle, kaduttaa.

runoja osa 2

Lukuja

Sanoja 1000 ja ajatuksia 0
Rivinväli 1,5 ei sisennystä.
100 vuotta ja kymmenen elämää.
Kaksi kuukautta on lyhyt aika, sen merkitys kuin koiran vuosi.
35 neliömetriä on aika paljon. Onhan parempi, että tilaa jää yli kuin, että sitä olisi liian vähän.
Noidannuoli, sydänkohtaus ja seitsemän verensiirtoa.
Leikkaus maksaa 1500 euroa.
Isä ei maksa niin paljon, nauttii neljästä vuodesta jotka ovat vielä jäljellä.
Kuinka monta nollaa on miljardissa?

Nukke kertoo

Mulla on punainen mekko.

Se on uusi, äiti osti sen.

Vanha revettiin päältäni. tukkaani revettiin.

Nyt minulla on uusi mekko ja peruukki.

Kolisin ja kilisen sillä olen vanha

Silmät kiinni.

Kutsuvat huulet

Voin olla vaikka pornotähti

Tukka hyvin ja kaikki hyvin

Jalat edelle seuraavaan pettymykseen

Maamamaa 

Muumimuki rakkaudesta sait alkusi pienoinen.
Älä murehdi, sillä se ei ollut vahinko.
Kauan suunniteltu ja mies huolella valittu.
Tutkittiin kunnolla ehdokkaiden taustat.
Siskoa tai veljeä et saa, sillä toiste en siihen lähde.
Anteeksi, onhan sinulla minut

Vadelmapaikk

Muistatko vielä kesän?
Meidän vadelmapaikkamme?
Nyt se on enää puumerkkinä seinässä.
Painaumana maalipinnassa.
Pidätkö sinä edes vatuissa?
Kysyinkö sitä edes koskaan, en muista.
Niin lyhyt hetki vain, paljon onnea.
Söimme paljon, puhuimme silloin kun ei saanut.
Teimme unelmista lankaa, johon kompastuimme.
Onni on kun saa mokata.

runoja osa 1

Enkeliglitterkuvia 

Isoveli keräsi auton kuvia

Minä taas keräsin kiiltokuvia jossa oli enkeleitä

Olis kai jonkun pitänyt huolestua

olin silloin vielä poika

Mihin katosivat kuvat?

Tyttömäisyys kiehtoo

 

 

Kävelyretki ulkona 

Mitä on tuolla ulkona?

Voisin vaikka kävellä ulkona

Näkisin kottikärryt jotka on puolillaan omenia

Punaisia ja keltaisia kauniita

”Saa ottaa!” lukee kyltissä

Ottaisin yhden haukun ihan uteliaisuudesta

Makea ja jälkimaku olisi kirpeä

Ulkona olisi jo syksy

Lehdet olisivat jo keltaisia ja osa olisi tippunut maahan

Aurinko olisi silti esillä, ei  piilossa

 

 

T-sanoja  

Tallo taulusi tellukseen.
Tandemilla taivallat taivaaseen.
Tuhat teiniä täpinöissään.
Tuolta tulee Timo!
Tehdään tollolle temppu.
Tauno tiesi.
Timo toisen tien taikoi.
Tekevä tulevaisuutensa tuottaa

 

 

 

Sanaleikkiä 

Nälkä ällistytti itseäni
Iltaisin nauttisin nuudeleita.
Aikaa myöten nautinto ontuu.
Unissa arki integroituu unelmiin.
Noinkohan nuo ontuvat teoriat tiedoksi tislautuu.
Ulkona Aino odottaa Anteroa.
Arvaan nuoren neidin nakkaavan nauloja
Aaltosen nurmelle.