Kartta

Ei voi olla totta! Nytkö jo mä onnistuin eksymään? Kartta ja edessä oleva kaupunki eivät jostain syystä kohtaa. Missä kohtaa käännyin väärään suuntaan? Pitäisikö palata, epäröin. Kartta taitaa olla parhaat päivänsä nähnyt. Parempi sulloa reppuun.

Rauhoitun, sillä matkalla kuuluukin eksyä? Tori näyttää tutulta? Ei sittenkään. Huomaan paikallisen bändin musisoivan. Pääin jäädä kuuntelemaan. Olen kerrankin spontaani. Rytmi vie mennessään. Tästä se voi oikeasti alkaa nimittäin oikea matka. Näen musiikin jostain syystä turkoosina. Näen sen kaikissa eri sävyissä tummana ja välillä vaalean sinivihreänä.

Pian huomaan, että tanssiani seuraa komea paikallinen mies. Hymyilen ja hän lähestyy. Ääni oli kuin hunajaa korville; matala ja pehmeä kuin hattara. Hän lupasi näyttää minulle kaupunkia. Nyt sinun ei tarvitse enää eksyä ja olen helpottunut. Luotan häeen sillä ihmisiä osaan lukea vaikka karttoja en osaa.  Luulen että olen ihastunut.

Mainokset

connecting people

Mari sanoi, etten saisi kertoa Anssille, että Mari oli ihastunut tuohon pellavapäähän. Anssi kertoi myös tunteistaan Maria kohtaan ja vannotti etten saisi puhua asiasta.

Tiedättekö mitä minä tein? No en tietenkään totellut. Kerroiin vielä samana iltana Marille. Anssikin sai kuulla totuuden seuraavana päivänä.

Mari ja Anssi alkoivat seurustella pian tuon jutun jälkeen. Seurustelevat itseasiassa vieläkin. Muutama kuukuais sitten sain kuulla Anssilta että he ovat menossa naimisiin. Minä olisin bestman. Hei tälläinen mä olen connecting people

Kuningas voittaa tylsyyden

Katson ihmeissäni tv-ruutua. Lihavat suomalaiset ihmiset laahustavat pitkin kaupan käytäviä. Kyllä he ovat ostoksilla mauttomassa ostoshelvetissä keskellä ei mitään. Ohjelman päähenkilö tulee ruutuun mumisemaan, siis puhutaanko me oikeasti samaa kieltä? Vaihdan kanavia levottomasti. Mikään ei jaksa kiinnostaa. Voisin helposti heittää töllön ikkunasta pihalle, mutta jostain syystä en tee sitä.

Voisin ehkä soittaa jollekin. Puhelu aina piristää kummasti.
Minä:  Moi Eetu. Pitkästä aikaa?
Eetu: Hmm…?
Minä: Hassu, et sä muista  Make.
Eetu: Kunhan pilailin. Sua on aina liian helppo naruttaa.
Minä: Hah hah tiedän olevani huumorintajuton. Ei pitäis olla uutta.
Eetu: Noo kerro muru, kuis opiskelut sujuu?
Minä: Paskasti
Eetu: Sain just lopputilin. Olen kuulemma hidas oppimaan.
Minä: Voi meitä. Pitäiskö mun tulla käymään Kirkkonummella.
Eetu: Tuu ihmees. Mulla on vain aikaa.
Minä: ja mä haluan paeta tätä ankeutta. Tuunko sinne vaikka huomenna?
Eetu: Joo ilmoittele kun oot asemalla niin noudan sut.
Minä: Asia pähkinä nähdään huomenna.

Hah haa! Noin helposti se tylsyyden voittaminen käy kun on kuningas.Huomenna se on sitten suuntana Kyrkslet eller nånting annat.  Pakkaaminen hoituu muutamassa minuutissa  Seuraavaksi kerron kuinka reissu meni.