Sateenkaaren tuolla puolen

Itsenäisen työskentelyn viikon saldo näyttää laimealta. Sain luettua muutamia kymmeniä sivuja erittäin uuvuttavaa tekstiä. Tein siitä hataria muistiinpanoja. Pohdin opinnäytetyön aihettani ja kuinka saada se edes etäisesti muistuttamaan tutkimusta. Kyllä tuossa oli kaikki mitä sain aikaiseksi kymmenen päivän aikana.

Sain idean, että loman aikana on pakko päästä avantouimaan. Mitä ideaa on saunassa joen varrella jos ei voi uida ympärin vuoden? Perjantaina tuli aikamoinen lumisade joka peitti alleen kaiken. Lauantaina aloitettiin lumilapioilla putsaamaan piha ja laituri. Työ kävi ehkä liiankin nopeasti ja tuntui että myös jatko sujuisi yhtä kivuttomasti. Sunnuntaina aloitin kairaamaan jäähän reikiä. Ette usko kuinka syvää jää oli. Mikäli olisin järkevä olisin jo tässä vaiheessa sanonut ettei kannata. Kevät on kuitenkin pian tulossa ja jää sulaisi vähän kuin itsekseen. Sen sijaan ajattelin, että olkoon vaikka pohjaan asti jäässä, kun mä olen päättänyt avannon tehdä mä sen myös teen. Seuraavana päivänä kiitos kovien pakkasten avannon alut olivat uudestaan jäätyneet. Sama ilmiö toistui useana päivänä. Velipojan laitoin sahaamaan jäätä ja saatiin me aikaan pienen pieni reikä. Onneksi veli sai puhuttua päähäni järkeä. Avantoa ei saatu, mutta raikasta ulkoilmaa senkin edestä. Aurinkokin jopa paistoi.

Loman aikana ehdin pohtia takkatulen ääressä elämän suuria kysymyksiä. Valmistuminen häämöttää ja se tarkoittaa hyvin todennäköisesti maiseman vaihtoa. Haluan kuitenkin tehdä oman alan töitä ja ehkä on aika avartaa horisonttia. Tuntuu että olen juuttunut tänne pikku kaupunkiin ja työharjoittelu toisella paikkakunnalla avasi silmiä. Uusi paikkakunta inspiroi kummasti ja tykkään siitä tunteesta.

Hyvänä puolena todettakoon, että akut on nyt ladattu kevään koitoksiin. Arki tuo taas rutiinit ja rästiin jääneet hommat hoituu kuin itsestään.

 

 

 

Mainokset