Mikä on romaani?

Onhan noita romaaneja löytänyt tiensä kirjahyllyyn. Olenko kuitenkaan uhrannut ajatusta sille mikä on romaani. No jos ihan rehellisiä ollaan, niin en. Luulin tietäväni, että se on kirja jossa on yli sata sivua. Onneksi on niin paljon ihmisiä jotka ovat minua viisaampia ja tietävät ettei se ole niin yksinkertaista. Toivottavasti jutun lopussa olisin ratkaissut mysteerin.

 

Mikä siis on romaani? Onko olemassa jotain mittaa jolla sen voisi mitata?

Parhain lukija, olen pahoillani että heti joudutaan tähän asiaan. Onko se  nyt niin oleellista. Onko pituus kaiken mitta. Voisiko ajatella että juoni olisi aika oleellista.

Ei sillä ole väli kuinka paljon siinä tapahtuu tai ei tapahdu. Jouni kuitenkin pitää olla. Romaani ei voi olla vain kasa ranskalaisia viivoja. Eli teksti pitäisi soljua. Sitä varmaan yrität sanoa?

Olen pahoillani lukija kun päähenkilömme on vähän hämillään. Kysymys tuli vähän puun takaa, mutta uskon että vastaus selviää. Tarvitaan vain vähän aikaa.

Lars Sund kirjoittaa kirjassaan kolme sisarta ja yksi kertoja näin; ”Muuan kuuluisa kirjailija kuuluu kerran sanoneen, että romaanin kirjoittamiseen ei vaadita suurta ymmärrystä – mutta ilman rakkautta siitä ei tule mitään.” Romaani on siis rakkauden hedelmä. Mikäli et rakasta hahmojasi ne eivät kehity ja kasva. Aivan mahtavaa! Kirjaa ei siis synny pakolla vaan rakkaudesta. Ymmärrän toki pointin tässä, sillä kirjoitusprosessi on pitkä. Kirjaan ja hahmoihin kyllästyy aika nopeaa, jos ne eivät ole kiinnostavia.

Romaanissa pitää olla hahmoja, vai oletko lukenut kirjaa jossa ei olisi henkilöitä? Olen lukenut kirjoja jossa on vain muutama henkilö ja hyvin pärjätään. Suuressa hahmogalleriassa on ongelma että homma ei pysy kasassa. Pitää olla erityisen hyvä kirjoittaja. Kertoja voi olla minä muodossa, itse pidän tästä tyylistä.

Niin päähenkilömme niin tykkää minä muodosta, mutta kyllä on hedelmällisempää jos tarinaa kertoo joku ulkopuolinen.  Kaikkivaltias kertoja tuo ihan uusia vivahteita. Ei pääse kirja menemään liian yksiulotteiseksi jos kertoja on tuomarin roolissa. Hyvä kertoja voi myös sekaantua kirjan tapahtumiin ja olla aktiivinen toimija. No myönnetään kertoja voi olla myös hän muodossa tai näkökulma voi vaihdella.

Romaani on siis aika salliva muoto. Ei kannata sen siis rajoittaa itseään. Romaania ehkä muotona pelätään liikaa. Nyt kun sitä on perattu, niin olo onkin aika helpottunut. Romaanihan voi olla mielikuvituksen tuotetta. Voit vaikka luoda omia maailmoja, jossa ei ole mitään tarttumapintaa meidän todellisuuteemme. Romaani voi olla myös autofiktiivinen, eli sekoitetaan omaelämänkerrallista sisältöä fiktiivisiin tapahtumiin. Voi se olla, että kaikki, mitä romaanissa lukee on tapahtunut.  Kirjoittaja on vain muokannut nimiä sen verran, ettei heitä tunnista, mikäli niin haluavat. Genrejä on tietysti paljon muitekin, joista jokainen löytää itselle sopivimman vaihtoehdon. Genreillä toki voi myös leikkiä. Romaanissa voi olla elementtejä useasta eri genrestä tai voi kehittää jonkun oman lajityypin. Tulevaisuudessa voidaan puhua vaikka ”Karin iloinen cocktail” nimisestä genrestä. Vain taivas on rajana tässä asiassa.

Mikäli kärsii edelleen rimakauhusta, niin voihan sen romaanin jakaa osiin. Romaanin sisällä voi olla useampi kirja. Mikäli edelleen ahdistaa, niin jaa kirjasi lukuihin. Korostan että näin ei ole pakko tehdä, mutta ehkä se helpottaa urakkaa.

Tuntuu oikeasti hassulta, että on lukenut niin paljon romaaneja ja silti sen määrittely on mysteeri.

Onko romaanilla sitten jotain enimmäispituutta? Katsotaan mitä wikipedia sanoo asiasta. ”Romaani on laaja proosamuotoinen, sepitteellinen kirjallinen teos. Romaani on 1800-luvulta lähtien ollut kaunokirjallisuuden hallitseva lajityyppi.”

Huomaatteko? Taas päästiin päähenkilömme suosikki aiheeseen! Unohda nyt poika se pituus! Tuollainen pakkomielle ei ole hyväksi kenellekään. Poika pitäisi olla tulevaisuudessa tiedonhaun ammattilainen ja sieltä se vain wikipediasta hakee tietoa. Ei hyvä, ei hyvä, jos Haasio tuon tietäisi, niin se huonosti mennyt tiedonhaun kurssi tippuisi hylyksi.

Wikipedian mukaan romaani on pidempi kuin novelli, mutta pienoisromaani taas voi olla pidempi kuin novelli. Pitäisikö ajatella että ne sulkevat toisensa pois.

Mihinkäs päähenkilömme on unohtanut ristiriidat? Pitäähän kunnon romaanissa olla myös draamaa, ristiriitoja ja ongelmia. On hemmetin tylsä lukea kirjaa, jossa päähenkilö onnistuu kaikessa ja elämä on tasaista kuin pannukakku ja elämän on yhtä hymyä. Päähenkilö voisi haluta kirjoittaa kirjan mutta ei tiedä mistä aloittaa. Hän turhautuu ja pyrkii ratkaisemaan ristiriidan jotenkin. Yhden ongelman ratketessa pitää tulla uusia ristiriitoja tai yllättävä käänne. Jotain mitä lukija ei osannut ollenkaan odottaa.

Pitihän se arvata, että kertoja pitää päästä retostelemaan draaman tuntemuksellaan. Mikään ei pänni niin paljon kun näsäviisaat ihmiset. Pitää aina päästä pätemään. Asiaan edellisessä kappaleessa on paljon hyvää, mutta onko pakko lähestyä asiaa aina niin ongelmasta käsin? Päähenkilö voisi voittaa matkan jonnekin. Se olisi kiva käänne ja mitä siitä seuraisi ja tapahtuisi. Yllättävä ympäristön vaihdos voisi tehdä hyvää ja kun palataan matkalta, niin juoni ottaa taas uuden suunnan.

Usein ihmiset luulevat, että tapahtumarikkaasta elämästä saisi hyvä romaanin, vaikka se ei pidä paikkaansa. Tapahtumien vyöry vain uuvuttaa lukijan ja draaman kaari kärsii. On parempi jos tapahtuu muutama iso asia Omaelämänkerran voi tietysti pukea romaanin muotoon, silloin tietysti kyseenalaistaa tapahtumien kulun. Romaanihan on ensisijaisesti fiktiota.

Romaani on kuin hyvä teatteri esitys se saa sinut itkemään ja nauramaan. Saa sinut tuntemaan. Romaani voi olla humoristinen jos se tuo edes silloin tällöin hymyn lukijan kasvoille. Itkuksi riittää vaikka vain yksi kyynel. Tärkeää on että lukijassa herää tunteita, vaikka sitten vihaa tai raivoa. Pahinta on jos romaani ei aiheuta mitään tunteita. Lukee sen kannesta kanteen ja unohtaa lukemansa saman tien. Romaani se silti on.

Tiedän, että nyt puhutaan siitä kirja romaanista, mutta huomasin, että romaani tarkoittaa myös muita asioita. Romaania käytetään hevosratsastuksessa satulan alla iskuvaimentimena. Tuota tietoa en poiminut wikipediasta.

 

Paljon helpompaa olisi kertoa, mitä se romaani ei ole. Et voi tulostaa sataaviittäkymmentä tyhjää sivua ja sanoa siinä pojalle romaani! Romaani nimittäin pitää sisällään tekstiä. Se voi olla päähenkilön pään sisäistä. Romaani voi sisältää tapahtumien kerrontaa, luontokuvausta tai vaikka omia tunteita. Romaanissa voidaan käydä lukuisia keskusteluja jotka vievät tarinaa eteenpäin.

Romaanissa pitää olla alku, jotain joka sen aloittaa. Romaani pitää myös päättää. Sanonkin nyt herra kertoja; te saatte potkut! Olen nyt kuunnellut sinua ihan liikaa ja pärjään mainiosti ilman sinua.

Minä potkut? Et sinä voi sitä päättää. Minähän se kertoja olen. Et muuten käännä selkääsi minulle! Tule takaisin, pyydän. Meillä oli sopimus. Tämä ei voi päättyä näin, kieltäydyn uskomasta. Lukijalla on oikeuksia, kai sinä sen tiedät?

Olen jo ratkaissut, mitä romaani on. Sitä ei voi määritellä yksiselitteisesti. Kuitenkin olen löytänyt vastausta siihen mitä etsin. Eikö siihen ole hyvä lopettaa.

Mainokset

Tekijä: Sirius Pinkki

Haaveilija jolla villasukat pysyy vielä maan pinnalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s