Pride

Tänään on taas startannut Helsingin prideviikko. Muistan jo lapsena sen tunteen, kun tiesi olevansa erilainen. Lapsena sitä ei vielä osannut selittää, kun ei ollut sanoja tunteelle. Nuorena huomasi, että on kiinnostunut vain pojista. Se ei ollut helppoa, koska erilaisuutta ei nähty rikkautena vaan häpeänä. Voin sanoa, että asian kanssa sai painia monet painot. Onneksi oma kamppailu osui juuri siihen kohtaan kun televisiossa pyöri queer as folk ensimmäinen sarja, jossa homoja oli pääosassa. Tiesin että vaikka olin yksinäinen, mutta en suinkaan ainoa. Aloin hyväksymään itseni ja tulin kaapista ulos. Oli todella suuri helpotus, kuin suuri kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Olin vapaa vihdoin. Muutin toisella paikkakunnalle ja löysin ihmisiä jotka olivat kokeneet samoja tunteita. Tuli hirveästi uusia kokemuksia kuten ekat homobileet. Olo oli yhtälailla euforinen ja pettynyt. Tätäkö tämä nyt on? Jatkuvaa juhlaa ja kevyitä ihmissuhteita. Pinta saattoi olla gliteriä, mutta pinnan alla muutettiin Suomea. Usean pridemarssin jälkeen saatiin tasa-arvoinen avioliittolaki. Hyvä me! Ihmisoikeudet kuuluu kaikille. Paljon on vielä kesken, mutta kohti parempaa ollaan menossa. 

Pian unta palloon

Väsy painaa jo silmiä ja pitäisi mennä jo maate. Haluan kuitenkin taistella väsymystä vastaan ja kirjoittaa ensimmäisen postauksen kännykällä. Oloa ei tosin helpota sängyllä makoilu. Olen laiska ja paska. Soimaan itseäni ja tunnen epätoivoa asioista joita en ole tehnyt. Mindfullness pitäisi auttaa, mutta eihän se ole mikään ihmelääke joka lopettaa ahdingon kuin seinään. Nyt pitää kuunnella ruhoa ja mennä unten maille. 

Ajattele ennen kuin sanot

Joku viisas on joskus sanonut, että se mikä ei tapa vahvistaa. Voin sanoa omasta puolesta, että ei pidä paikkaansa. Eniten satuttaa kun viattomiin luontokaapaleisiin puretaan omaa turhautumista. Tänään olin menossa lenkille ihanan suloisen lainakoiran kanssa ja eiköhän joku elämäänsä tympäänytynyt työmies huutele ”onko se rotta vai kissa?” Vieressä useampi muukin toimeton työmies naureskeli. Tietysti yritin huutaa, että koira se on ja ihan onkin. Mielessä lisäsin ihana, toisin kuin te. Itseeni kohdistuvan vihan ja inhon ymmärrän, koska sitä on saanut kestää niin paljon, mutta suloinen viaton koira. Ei se ole ansainnut solvauksia. Koko lenkki meni sitten itkua pidätellessä.

Hetki

Jyväskylässä saatoin aloittaa alusta. Ei ollut menneisyyden painolastia. Saatoin vain heittäytyä kohtaamisiin. Siellä oli setan bileitä ja antiikinpitoja. Välillä toki pohdittiin menneisyyden läsnäoloa. Tykkäsin pinkistä tukastani. Värillä on joskus väliä. Luvattiin pysyä aina ystävinä ja sen lupauksen olen pitänyt.

Hyvä lukija! Olen pahoillani, mutta filmi meni ilmeisesti poikki. Missasitte vain lopun, mutta aina voitte keksiä itse, eikö niin?

Selviytyjä

-Hah ei sulla mitään ystäviä ole! Ettet vain olisi keksinyt koko juttua päästäsi?
– Toki mulla on ystäviä, mutta ei niistä nyt vain ole yksikään paikalla.
– Valetta valetta ja lisää valetta. Tuollainen sä olit varmaan jo lapsena. Leikit mielikuvitusleikkejä ja itkit illalla, kun ei ollut kavereita.
-Ei! Ei pidä paikkaansa…

Heräsin säpsähtäen unesta, joka vaikutti niin todelta. Hengitin muutaman kerran syvään sisään ja ulos ja tajusin, että se oli todella vain unta. Katsoin kelloa joka näytti puoli neljää. Painoin pään takaisin tyynyyn ja yritin nukahtaa, mutta ilman tulosta. Vaihdoin asentoa; käännyin seinään päin, sitten toiseen suuntaaan ja taas seinään. Lopulta päätin luovuttaa ja menin keittämään teetä. Olin oppinut juomaan teetä Pandan ansiosta. Hän se oli aina kova keittämään teetä ja hyvää teetä se olikin. Se oli sitä onnellista sateenkaariperheen aikaa. Pienet asiat kuin teen juominen aamuyöllä toivat muistoja pintaan. Oli helpottavaa ajatella jotain onnellista aikaa, kuin koulukiusaamisen täyttämää nuoruutta. Vihreään teehen kun sekoitti hunajaa maku parani kummasti ja kyytipojaksi paahtoleipää aprikoosimarmeladilla höystettynä. En voi sanoa olevani onnellinen, mutta olen selviytynyt ja on elämä parempaa kuin vuosia sitten.

Makean välipalan myötä uni tuli paremmin silmään ja painajainen oli ohi ainakin tältä yöltä.

runoja osa 5


Irrotetaan hopeaiset reunukset pilvestä.
Ne rikkovat harmoniaa, joka syntyy kauniista haukuista maailmamme ääristä.
Käsky käy vaan mitään ei tapahdu. Migreeni iskee ja kultaiset valot sokaisevat minut invalidiksi. Suljen silmät ja silti valot häiritsevät niin kuin ei toivottu lapsi vanhempiaan häiritsee.
Epätoivo. Aamu lähti jo huonosti käyntiin. Heräsin kun harmaat pilvet iskeytyivät marjapensaisiin. Ääni oli kuin jostain, joka ei ole tästä maailmasta. Yritän nukkua vielä, haluaisin irrottaa hopeareunukset meidän pilvestämme. Uni ei tule enää silmään. Nousen ylös, pesen hampaat, puen päälle. Noudatan tänään surrealistin päiväohjelmaa, mitä ikinä se sitten pitääkään sisällään.
Iltapäivällä olen sen jo hylännyt, minulla on tehtävä! Uneni odottavat minua, en saa niitä hylätä. Ei silloin voi noudattaa päivärytmiä. Pohdin ja ajattelen. Pian huomaan, etten ole saanut mitään tänäänkään aikaan. Huoneessani vallitsee ikuinen kaaos. Pitäisi palkata siivooja. Kokisinko häpeää, vai iloa, että joku on saanut töitä. Päätän ottaa siitä selvää, huomenna?

 

 

 

 

 

 

 

Millä aikakaudella sinä olisit jos aikakone keksitään huomenna?
Menisitkö antiikin Kreikkaan, jossa miehinen rakkaus oli paremmin ihanne kuin karsastettu.
Pääni taitaa olla vähän sekaisin joten keski-aika sopisi tuohon mielentilaani.
Voisin suunnitella kuoleman jälkeistä elämää Egyptissä, tai sotia Assyriassa, tai opetella aakkosia Mykenessä. Sekoitetaan pakkaa vielä kaupankäynnin alkeilla Foinikiassa, tai itseriittoisuudella Kiinassa. En ehkä halua todeta rokokoon olleen mautonta omana aikanaan. Valistus oli vain hienoja sanoja vailla merkitystä.
Arvaatko jo mihin päädyin? Oma aika lopuksi ihan kiva

 

Totta

Älä puhu minulle kipupisteistä, älä edes nauruista.
Unohda raha-asiat tai uusi takkisi.
Kerro vaikka vanhuksesta jonka autoit tien yli.
Syöhän porkkana ja pysy terveenä.

Hetki

Aurinko paistaa ja syön hattaraa.
Valitaan huolella rastit ja joita kolutaan elämän kesässä.
Ole mielummin originille kuin massaan hukkuja.

 

Kuva 

Postikortti
ja tuhat muistoa.
Viinilasi ja rumat sanasi.
Sahattu oksa ja turvesuo

Hiljaisuuden rikkoo vain tulenroihu.
Tuli tanssii meille ja hyptonisoi
Savu menee silmiin ja hetki katkeaa.

Usko auttoi toivoa ja Toivo tuli siitä iloiseksi.
Usko on mukava ja Toivon kaksoisveli.
Rakkaus on taas kadonnut, sillä se vaatii huomiota.
Toivo lähi etsimään.

Mut on alennettu taas kipinävuoroon.
Kylmä maa ja syvä kuorsaus:
Ajattelen vaikka väsyttää.
Mun pitäisi herättää seuraava.
On se poika aika söpö.
Onko se ainoa määre miehelle?

 

Vakoiset ruusut punaiset huulet
Jätettä ja aggressiota.
Olematon suupala.
korealainen hömppä.
Oranssit kaakelit ja harmaat silmät
Huonoa huumoria, tiukkaa kritiikkiä
Paulan kenkä

 

 

 

 

Pelko on tila.
Annatko sen hallita elämääsi?
Löydä rakkaus ja huomaat sateenkaaren.
Ongelmia älä keksi lisää, vaan ratkaisu uusi.

 

Kirjaston hiljaisuus ja päässä myllivät ajatukset.
Joku kysyy kirjaa.
Hätkähdys ja arki on taas tässä.
En puhu itsekseni.

 

Vainajan elämää
Sitäkö se on?
Suolakurkutkaan ei maistu.
Tervehdit ja kukaan ei vastaa.
Ohitetaan ilman vilkaisua.
Teljettynä kuplaan.
Ovea et saa auki.
Lukittuna mieleesi.
Rommi maistuis päiväkirjan jälkeen.
Venyttele Venus aamu vasta valkeni.
Jäädä vielä kellumaan edes hetkeksi.

 

17 on maaginen ikä, siihen voi helposti jäädä koukkuun.
Tiedä kuitenkin, että menneisyyteen ei pidä jumiutua.
18-vuotiaana avautuu moni ovi ja silti aikuisuuteen on pitkä matka.
Tyrskyistä ja myrskyistä nauti koska pian oletkin keski-iässä.
Aikaa kultaista on myös se, kun oikein oivaltaa.

 

 

 

Latomeri aava hiljaisuus.
Stimuloi kuvauksellista mieltä
ja katso maailmaa lintuperspektiivistä.
Varastoi hyviä hetkiä sielusi pankkiin ja korko on hyvä.
Eksy aiheesta ja harhaillaan. Sumuinen aamu on myös huomenna.

 

Enkeli huoneessa

Kauan sinua jo odotin. Syysillan pimeys.
Varjoja tanssii paljailla seinillä.
Takkatulesta jäljellä on vain hiillos, joka tuo lämmön kasvoilleni.
Käpertyneenä nojatuoliin olen kirja kädessä omaan rauhaan vaipuneena..
Suojelusenkelin kuulen kuiskaavan; ”pidän susta huolen.”
Muistan jo kauan unohtuneen kohtauksen, joka tuo hymyn leveän.
Hauskaakin on piru vie ollut
Rauhassa voi kutoa omaa tarinaansa.
Pieni fiktiivinen lisä on aina paikallaan.
Hetkessä aika sulaa kynttilän lailla.
Yö muuttuu aamuhämärän sinisyydeksi.
Olenko unessa vai valveilla?
Yömyssy muuttuu hetkessä aamiaiseksi.
Nyt tiedän, että rakkaus oli vain pitkä tapa sanoa hyvästit.
 

Nythän mä sen keksin!
Someton viikonloppu.
Keskustele livenä ja ylläty.
Kirjaan unohtuneeseen keskittyä vois.
Keskity! Focus ei saa hukkua.
Kulttuurishokkia tuota vahingossa ja hyvän jutun saat huomiseksi.

 

 

Tulisitko kanssani Vietnamilaiseen vesinukketeatteriin?
Varpaat voi vähän kastua, mutta mitä pienistä.
Upotaan maailmaan tuntemattomaan ja tullaan takaisin yhtä kokemusta rikkaampana

 

Voi tätä häpeää!
Veli lukee mv-lehteä.
Koeta siinä olla järkevä.
Missä on medialukutaito.
Häpeä ei ole enää kivaa.

Rooli vaihtuu lennossa kun seitinohuideniltapäiväkännien jälkeen koettaa kohmelossa lapsille selittää maailmaa

 

Punaviini ja väsy siinä vasta pari. Hei käyks tää?
Junassa matkustamista pitkiä päiviä. Aivot pitää nollata vaikka volteilla hani ootko vielä hollilla? Rimmaaminen. Hemmetin pervo! Et ajattele sitä, vaikka sen itse jo puin sanoiksi.
Rauhaa. Onko se taikasana jonka kokeakseen ydinperhe pitää hankkia.

 

Se yksi ainoa kaunis sana voi merkitä elämää.
Pelasta itsesi pelastamalla muita. Mantereeksi et voi muuttua.
Hengitä syvään ja siivoa piilotajuntasi.
Nyt ole sinä.

 

 

Tiedättekö joskus hiljaisuus kertookin kaiken.
Amen.

 

 

 

 

 

Sysimetsässä.
Kuusipuiden keskellä.
Istun lattialla, pölyisellä lattialla.
Muistoihin vajonneena.
Lapsuudessa kesät oli lämpimiä.
Sade keskeyttää ajatukseni.
Katto perkele vuotaa.
Korjaaja paikalle. Mistä? Eihän tänne ole edes tietä.
Matto kauhtunut on värinsä menettänyt.
Sänky on kutistunut.
Enää en kuitenkaan pelkää metsää!

 

 

Ihastunut

Tunnekin voi valua kuin vesi yli äyräiden.

Mulla on ikävä kuivaa kautta.

Polttavaa aurinkoa ja vapau

runoja osa 4

Suitsuke

Suitsukkeen häntä:
Savu kiertää kattoon.
Yritän hiljentää ajatukset. Ne vain puskee läpi.
Tyhjyys vihdoin

 

arki

Pelti paljaana vaikka rannalla sataa.
Lokki poimii mansikoita.
Tarkkailija ilman tarkkailtavaa.
Viserrys katoaa bittiavaruuteen.

Herätys kello kuusi.
Klassikko.
Sydän kuin kuiva korppu.
Jännittää jo huominen:
Ristikon tyhjä sivu.
Piste piste ja piste.

Kesä 2011 

Kesä.
Seilori seilaa.
Merisairaus katosi vain.
Meri niin kaunis ja kutsuva.
Karu on yhtä kuin kaunis.
Jäädä tänne ja puhua ruotsia.
Tunnelma kuin Jamaicalla.
Olen tullut kotiin.

Uusi alku

Lihavana ei tahdo salille.
Uudenvuodenlupaus taas petti.
Uusi suunta, vaikka huomenna aloitan.
Onelmana sisäinen sankari, kuinka saan sen vaiennettua.
Aina voi muuttaa suuntaa
Helppoa ei ole kenellekään
Enneunet todellsia.
Aine kiva, nyt loppui äänet.

 

Mielesi Islanti on tuntematon minulle.
Avautuisitko vähän edes pienen sekunnin ajaksi.
Turhautuminen sekö on osani?
Kurkistus verhoihin ja olisin tyytyväinen.

Voimaeläin

Halusit olla Zhu zhu mutta sen sijaan tyydyit Vanillaan.
Elämä on joskus ihmeellistä.
Herätä putkasta tai tehdä lumienkeleitä.
Punaviini ei sopinut sulle ja silti joit.
Ihminen ei ole täydellinen vaan hauras lasivaasi jota on teipattu liian monta kertaa.
Pidätkö sen puheen hautajaisissa?
Älä vastaa.